Suomen hallituksesta ja päätöksenteosta

Oppositiopuolueet, ja siis myös Vihreät, ovat kritisoineet hallituksen päätöksiä aika järjestelmällisesti laidasta laitaan. Tavallinen vastaus hallituksen kannattajilta on ollut, että Suomi on huonossa kunnossa ja päätöksiä on tehtävä: ei ole vaihtoehtoja. Olen tässä samaa ja eri mieltä, sillä lähemmin tarkasteltuna nämä ovat kaksi eri asiaa.

Kyllä, Suomi on huonossa kunnossa. Meidän on tehtävä päätöksiä, joista monet hankaloittavat yhtä tai toista osaa yhteiskunnastamme tavalla tai toisella. Talous on saatava kuntoon, eikä asiassa ole varaa odotella.

Ei, tämä ei ole perustelu tehdä huonoja päätöksiä kovassa kiireessä. Ja juuri tämä on se, mitä oppositio kritisoi. Ei se, että päätöksiä tehdään, vaan niiden sisältöä. Nyt suurimman korren tuntuvat kantavan juuri ne tahot, joista yksi

ja toinen nykyinen hallituspuolue vielä vaalien alla

vakuutti, että sieltä ei ole varaa ottaa: köyhät,

lapsiperheet, eläkeläiset, koulutus, pienyrittäjät.

Päätöksiä tulee tehdä. Mutta päätösten 

maksajana ei saa olla Suomen tulevaisuus, sillä 

vaihtoehtoja on.

Kiitos kuluneesta vuodesta!

Paljon on tapahtunut, päällimmäisinä eduskuntavaalit ja valtuustotyöskentely. Eduskuntavaaleista opin paljon aina ihmisten kohtaamisesta alkaen. Elämäni ensimmäinen yhdellä otolla nauhoitettu haastattelu Ylelle oli varmasti vuoden jännittävin kohta – kakkoseksi jäivät mm. hylkysukellus ja ranskalainen ajokulttuuri.

Valtuustossa olemme eläneet tavallaan käymistilassa. Meillä on nyt uusi kaupungin ulkopuolelta tullut kaupunginjohtaja Tom Simola, jonka tavoitteena on vihdoin tasapainottaa Raaseporin talous, ja samalla uudistaa monta vanhaa toimintatapaa. Esimerkiksi luottamustoimirakennetta ja it-puolta tullaan ilmeisesti muuttamaan reilulla kädellä.


Ensi vuodesta odotan pajlon. Toimin silloin Raaseporin Vihreiden puheenjohtajana ja tärkeimpänä tehtävänäni tulee olemaan vuoden 2017 kunnallisvaalien valmistelu. Valtuustossa eteen tulee monta tärkeää asiaa, ja samalla pyrin jatkamaan aloitteiden tekemistä. Tänä vuonna niitä ovat olleet kevyenliikenteen väylähanke, perustulokokeilun tuominen keskusteluun ja avoimen lähdekoodin mahdollisuuksien tutkiminen.

Kiitos kaikille tuesta, ideoista ja ehdotuksista. Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta aivan kaikille.  

Valtuusto 7.12.2015

Tämänvuotinen talousarviokeskustelu meni jopa odottamattoman sutjakkaasti. Yleiskeskustelussa pidettiin kolme puheenvuoroa, muuten pääasiassa asiat lätkittiin esityksen mukaan ilman vastalauseita. Taloustilanteemme on surkea, mikä ei varmastikaan tullut monelle yllätyksenä. Ensi vuoden talousarvio on noin 650 000 euroa miinuksella, ja näinkin hyvä tulos johtuu pari miljoonaa euroa aikaisempaa suuremmasta, kertaluontoisesta valtionosuudesta. Vuoden 2017 arvioidaan olevan huomattavasti surkeampi ja samoin 2018, huolimatta siitä, että verotulojen odotetaan tuolloin kasvavan jopa 3,5 % vuoteen 2017 verrattuna perustuen kuntaliiton arvioihin.

Tämä siis, mikäli emme ryhdy tekemään ja toteuttamaan muutoksia. Suuri osa Raaseporin kaupunkia organisaatioista lähtien on menossa joltakin kantiltaan uusiksi. Iso kysymysmerkki on myös Sote: hallitus on saanut nyt aikaiseksi soteratkaisun, joka on sovuissa numero viisi. Mikäli tämä sotesopu pitää pintansa ja se viedään maaliin asti, sillä on suuri merkitys myös Raaseporin taloudelle. Mikäli taas sopu kariutuu, olemme edelleen tilanteessa, jossa emme varsinaisesti tiedä mitä tulee tapahtumaan.

Lähes kaikki, myös Vihreät, ilmoittivat tukevansa kaupunginjohtaja Tom Simolaa muutoksissa. Tietyssä mielessä tämä on tietysti varauksellista: ymmärrämme muutoksen tarpeellisuuden ja olemme valmiit tekemään oman osamme, mutta emme kuitenkaan suostu mihin tahansa. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että kaupunginjohtajan ajatukset ovat kannatettavia. Tästä on hyvä jatkaa.

Pari nostoa talousarvion ja keskustelujen suhteen haluan kuitenkin tehdä:

I
Kokoomuksen Miikka Soivio ehdotti, että Perusturvan omaan tuotantoon lisättäisiin 300 00€, joka käytettäisiin terveyskeskusten, erityisesti Pohjan ja Karjaan, päivystykseen, vastaavasti vähennettäisiin 500 000 koituvina säästöinä erikoissairaanhoidosta. Asia meni äänestykseen.

Lähtökohtaisesti tämä olisi hyvä asia. Rahaa suurempi ongelma Raaseporissa on kuitenkin akuutti lääkäripula, ja edes nykyisellään kaikkia virkoja ei ole täytetty, vaan kaupunki joutuu turvautumaan erittäin kalliisiin vuokralääkäreihin. Tämä on yksi suurimpia ongelmia, mikä kaupungillamme on.

Asia tuotiin esille myös hieman outoon ajankohtaan, sillä sitä ei esitetty hallituksessa, kun talousarviota tehtiin ja se hyväksyttiin valtuustolle esitettäväksi, vaikka Kokoomuksella paikka hallituksessa onkin. Nyt asian käsittelyyn jäi vain muutama minuutti. Kaipaisin paremmat perustelut sille, miten sinänsä hyvä ja tärkeä asia voidaan toteuttaa. Nyt perusteluja ei käytännössä ollut.

Äänestin siis alkuperäisen, hallituksen esityksen puolesta. Toivon, että kuluvan vuoden aikana asiaan kuitenkin palataan, ja esitys sekä perustellaan paremmin että tuodaan tietoon riittävän aikaisessa vaiheessa. Terveydenhoito on kuintekin tärkeimpiä kysymyksiä, kun halutaan ratkaista taloustilannettamme.

Mielenkiintoista oli, että Perusturvalautakunnan puheenjohtaja RKP:n von Smitten kävi ilmoittamassa, että tämä voitaisiin toteuttaa myös ilman 300 000 euron lisäystä. Jos, niin herää kysymys että miksi tätä ei otettu esille tai ole toteutettu aikaisemmin?

II
Tein aikoinani aloitteen kevyen liikenteen väylästä Karjaan ja Pohjan välille. Tämä oli Yhdyskuntateknillisen lautakunnan alkuperäisessä ehdotuksessa, mutta valtuustolle tuodussa paperissa tämä investointi oli siirretty vuodelle 2017.

Ymmärrän asian nykyisessä taloustilanteessa, kuten puheessani kerroin, enkä ehdottanut investoinnin siirtämistä takaisin vuodelle 2016. Painotin kuitenkin, että ensi vuosi olisi syytä käyttää asian huolelliseen pohjustamiseen, ja että oletan investoinnin pysyvän investoinneissa seuraavan vuoden joulukuussa eteen tulevassa talousarviossa vuodelle 2017. 250 000 eurolla saa kuitenkin huomattavan paljon vastinetta, kun vertaa paljonko kevyen liikenteen väylät normaalisti kustantavat.

Raaseporin vihreiden puheenjohtajuus

Minut valittiin marraskuun lopussa syyskokouksessa Raaseporin vihreiden puheenjohtajaksi vuodelle 2016. Kiitokset tästä luottamuksesta. Mitkä tulevat olemaan tärkeimmät asiat joihin keskityn?

Omaan vankan kokemuksen tapahtumien järjestämisestä, ja ajattelin soveltaa tätä myös yhdistystoimintaan. Tavoitteenani on toteuttaa kaksi ajankohtaisella teemalla varustettua keskusteluiltaa vuoden aikana. Ensimmäinen suunniteltu iltama tulisi ensi keväälle, aiheena julkinen liikenne Raaseporissa. Jos tämä toimii hyvin, niin toivottavasti siitä tulee hyvä keino keskustella kuntalaisten kanssa myös tulevaisuudessa. Olemme järjestäneet kesäisin luontoretkiä ja nämä tulevat varmasti jatkumaan.

Toinen tärkeä alue on kunnallisvaalit keväällä 2017. Vaikka vaaleihin vaikuttaa olevan vielä pitkä aika, niin pohjatyö on aloitettava ajoissa. Viimeksi saimme huikean tuloksen: kannatuksemme kasvoi noin 20 % eli 1,7 prosenttiyksikköä vuoden 2008 vaaleihin verrattuna. Nyt Vihreiden kannatus on valtakunnallisesti korkeampi kuin koskaan, ja tämä tulee realisoida tulevissa vaaleissa. Tavoitteet ovat siis entistä korkeammalla.

Jotta voimme saavuttaa vaaliuurnilla potentiaalisen kannatuksemme, tarvitsemme uusia tekijöitä. Nyt jos koskaan on mahdollisuus päästä vaikuttamaan Raaseporin kaupungin tulevaisuuteen. Liittyminen aktiiviseen porukkaamme on kannanotto avoimen, ympäristöä ajattelevan, tasa-arvoisen Raaseporin puolesta. Kaupungin, jossa kaikilla on hyvä olla ja asua. Anna äänesi kuulua!

Kerron mielelläni lisää mahdollisuuksista yhdistyksessämme. Ja kuulen mielelläni jos sinulla on ideoita tai kommentteja.

Ajatuksia seuraavasta eduskuntakaudesta

Olen valinnut itselleni kolme vaaliteemaa: Yrittäjyyden, talouden ja ilmaston. Muilla ehdokkailla teemat vaihtelevat tasa-arvosta virkistyskalastukseen. Kaikki nämä ovat tärkeitä asioita, joilla on paikkansa poliittisella kentällä. Ne ovat yhteisiä asioita. Miksi olen valinnut juuri nämä kolme?

Yrittäjyys. Se on kulkenut mukanani käytännössä koko elämäni. Molemmat vanhempani ovat yrittäjiä, joista toisen yritystä jatkan veljeni kanssa. Olen tutustunut asiakaspalveluun, kaavakkeiden täyttöön ja hankintaan kädestä pitäen, monen muun yrittäjälle tutun asian rinnalla. Pienyrittäjät ovat tämän hetken paras toivo työllisyystilanteen parantamiseen. On aika saada tämä potentiaali toteutumaan ja samalla helpottaa myös itse yrittäjien arkea.

Talous. Otamme paljon velkaa, sitä tuskin kiistää kukaan. Vaikka maksukykymme on vielä hyvä ja lainan korko käytännössä nolla, tulee talous tasapainottaa pitkällä tähtäimellä. Äkkinäisiä leikkauksia ei pidä tehdä. Tarvitsemme erityisesti rakenteellisia uudistuksia: Perustulo, järkevä SOTE-ratkaisu, kestävyysvajeen ratkaiseminen ja energiaremontti ovat näistä hyviä esimerkkejä. Työnsarkaa riittää vielä 2019 valittavalle eduskunnallekin, mutta tämän hallituskauden aikana on käärittävä hihat ja ruvettava töihin.

Ilmasto. Meidän tulee kantaa vastuumme ilmastonmuutoksesta. Ei enempää, ei vähempää. Tällä hetkellä päästömme henkeä kohden ovat noin kaksinkertaiset Kiinaan verrattuna, joten emme voi puhua olevamme mallimaa tämän suhteen. Pohjoinen sijainti ei enää ole hyväksyttävä tekosyy; lämmityksen osuus on alle 10% kokonaispäästöistämme ja osuus laskee sitä mukaa kun tiivistämme taloja ja otamme käyttöön lämpöpumppuja, maalämpöä ja geotermistä lämpöä. Jos uskallamme olla edelläkävijöitä, tästä on myös taloudellista hyötyä.

Mikäli haluamme turvata hyvinvointimme myös tulevaisuudessa, seuraavalla eduskunnalla on edessään valtava urakka. Päätökset eivät odota.

Tulevaisuuskupla

Bill McKibbenin artikkeli Rolling Stones –lehdessä herätti huomiota kesällä 2012. Artikkelin voi tiivistää seuraavasti: jos haluamme että ilmasto ei lämpene kahta astetta enempää, voimme polttaa vain pienen osan fossiilisia energiamuotoja tuottavien yhtiöiden hiilivarannoista.

Tämä aiheuttaa suuren ongelman eläkerahastoille. Mikäli yhtiön arvo muodostuu suureksi osaksi fossiilisten energiamuotojen varannoista joita ei voi käyttää, sen arvossa on ilmaa. Puhutaan hiilikuplasta. Moni eläkerahasto on sijoittanut juuri näihin yhtiöihin.

Ongelma on kaksijakoinen. Meidän tavallisten ihmisten eläkemaksuja sijoitetaan yhtiöihin, jotka suurelta osalta perustavat liiketoimintansa fossiilisiin energiamuotoihin ja ovat siten osasyyllisiä ilmastonmuutokseen. Toisaalta, jos eläkerahat ovat kiinni arvoaan menettävissä yrityksissä (ja haluamme pitää ilmaston lämpenemisen edes jossain määrin turvallisissa rajoissa), se tarkoittaa pienempiä eläkkeitä.

Tuuli on kääntymässä. Hiilikupla tiedostetaan yhä useammassa pankissa ja eläkelaitoksessa ja se otetaan vakavasti. Myös monet muut tahot, kuten kansainväliset yliopistot ja yksityiset sijoittajat ovat ilmoittaneet siirtävänsä varansa pois fossiilienergiayhtiöistä. Liikettä on kutsuttu maailman nopeimmin leviäväksi. Myös yksittäiset vaikuttajat, kuten Desmond Tutu, ovat tukeneet hanketta: "Ei ole järkevää sijoittaa yrityksiin, jotka vaarantavat tulevaisuutemme.”*

Yritysten näkökulmasta on suorastaan ihmeellistä, kuinka vähän niiden edustajat ovat huolissaan tilanteesta. Joko he luottavat lobbausvoimaansa tai siihen, että teknologia korjaa ongelman. Mene ja tiedä.

Vaikuttaisi siltä, että olemme puun ja kuoren välissä: joko kärsimme ilmastonmuutoksesta tai eläketason laskusta. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä teknologia näyttää kuin näyttääkin tulevan apuun. Erilaiset uusiutuvat energiamuodot, energiansäästömahdollisuudet ja älykäs energiaverkko ovat raivaamassa tietään yhteiskuntaan. Osa näistä on jo todellisuutta monessa maassa. Tuoreen Climate Action Networkin tilaaman tutkimuksen mukaan näitä keinoja käyttämällä säästäisimme vuodesta 2050 eteenpäin 500 miljardia dollaria vuodessa ja ehkäisisimme yli miljoonan ihmisen kuoleman. Vaikka tutkimukseen kannattaa suhtautua varauksella, se antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Monet näkevät hiilipesurit, hiilikeräimet ja vastaavat laitteet ongelman ratkaisuna. Jos ne saadaan avuksemme, hyvä. Se helpottaa tilannetta. Mielestäni ne voi kuitenkin samaistaa oireiden hallintaan itse sairauden parantamisen sijaan. Edellinen johtaa helposti “too little too late” – tilanteeseen.

Yhteiskuntamme tulee muuttumaan sekä globaalilla että lokaalilla tasolla. Haluammeko ottaa tilanteen haltuun, vai muuttua vasta kun on pakko? Päätökset eivät odota.



* “It makes no sense to invest in companies that undermine our future.”

Oikeus, kohtuus ja yrittäjäasiamies

Pienyrittäjillä on ongelma: meiltä puuttuu käytännön edunvalvonta. Suurilla yrityksillä on resursseja lakihenkilöiden palkkaamiseen. Yksityishenkilöillä on kuluttajansuoja. Pienyrittäjillä puolestaan ei juurikaan ole suojaa silloin, kun esimerkiksi hankinta-asioissa kaikki ei menekään kuin Strömsössä. Silloin turvana tulisi olla yrittäjäasiamies.

Pienyrittäjällä on usein valtava tieto- ja osaamispankki oman erikoisalansa suhteen. Mitä taas tulee tukipalveluihin, kuten lakiasioihin, ne on joko hoidettava itse, jätettävä tekemättä tai turvauduttava ammattilaisiin. Usein viimeksi mainittu ei ole mahdollista korkeiden kustannusten vuoksi.

Erityisen haavoittuvainen pienyrittäjä on silloin, kun hänestä pyritään hyötymään lain harmaalla alueella. Esimerkiksi epäeettisesti markkinoidut nettihakemistopalvelut eivät juurikaan hyödytä ketään. Niiden perusteettomista laskuista eroon pääseminen puolestaan vaatii metsästyskoiran sitkeyttä ja karhun rohkeutta. Usein pienyrittäjät eivät jaksa pitkää taistelua, vaan maksavat mitä pyydetään ja pyrkivät unohtamaan asian. Tiedän itsekin näitä tapauksia.

Lailliset perintätoimistot taas saattavat vaatia pienyrittäjiltä satojen eurojen maksuja perintäkirjeen lähettämisestä, jos hänen laskunsa maksaminen on viivästynyt. Tässä ei ole mitään kohtuullista.

Vastaavissa tapauksissa kuluttajan asema on huomattavasti vahvempi. Hänen tukenaan ovat kuluttajansuoja, kuluttajaneuvonta ja viime kädessä kuluttaja-asiamies. Myös pienyrittäjillä tulisi olla parempi suoja epäoikeudenmukaisen toiminnan varalta. On järjetöntä niputtaa kaikki yritykset saman kategoriaan, kun todellisuudessa yhden miehen yritys on resursseiltaan lähempänä kuluttajaa.

Ehdotan, että seuraavan hallituskauden aikana tutkitaan mahdollisuuksia parantaa yksin- ja pienyrittäjien turvaa ja perustetaan erityinen kansallisen yrittäjäasiamiehen virka. Yrittäjäasiamiehen tärkeimmät tehtävät olisivat kuluttaja-asiamiehen tapaan tapauskohtaisten suositusten anto, ennakkotapausten hoito sekä lain toteutumisen valvonta. Myös pienyrittäjä ansaitsee turvaa.

Me ja ilmasto

Ilmasto muuttuu. Kyse ei ole siitä, että ilmaston lämpeneminen tapahtuisi esimerkiksi 20 vuoden päästä tai se olisi ongelma lapsenlapsillemme; se tapahtuu silmiemme edessä juuri nyt.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Dramaattisin esimerkki on jään väheneminen Pohjoisnavalla. NSIDC (National Snow and Ice Data Center) mukaan jään määrä on poikkeuksellisesti saavuttanut huippunsa jo helmikuussa, vaikka sulamisen pitäisi alkaa vasta myöhemmin. Tämä muutos ei enää sisälly normaaliin vaihteluun. Pitkän aikavälin seuranta osoittaa myös sen, että jäiden kokonaismäärä on vähenemässä. Tämän hetkinen jäämäärä on poikkeuksellisen alhainen, mikä ei lupaa hyvää tulevan kesän kehitykselle.

Stanfordin yliopiston tutkijoiden mukaan Kalifornian 2013 kuivuus oli ainakin osittain ilmastonmuutoksen aiheuttama, ja vastaavat tilanteet tulevat olemaan tulevaisuudessa yhä yleisempiä. Bangladesh suunnittelee jo nyt toimenpiteitä merenpinnan nousun, tulvien ja massiivisten joukkoliikkeiden varalta. Australia kuivuu ja kuumenee entisestään). Meriveden lämpeneminen aiheuttaa laajoja korallituhoja. Vastaavia esimerkkejä on lukemattomia.

Kaikki tämä on vasta alkua. Tulevaisuus on kuitenkin avoin, ja siihen voi vielä vaikuttaa. Esitän nyt kolme mahdollista tiivistettyä tulevaisuudenkuvaa vuoteen 2050: passiivisen, sopeutuvan ja ennakoivan. Niiden toteutuminen riippuu täysin omasta poliittisesta tahdostamme.

Passiivisessa versiossa emme pyri hillitsemään ilmastonmuutosta, vaan reagoimme muuttuviin olosuhteisiin sitä mukaa kun ongelmia ilmenee. Suomessa tämä tarkoittaa aluksi parempia satoja ja nopeampaa puustonkasvua. Kohoava maa hillitsee merenpinnan nousun muutoksia, ja Helsinkiin ja muihin suuriin rannikkokaupunkeihin suunnitellaan tulvarakenteita. Lisääntyneistä tuholaisista ja muista tulokaslajeista on tullut vakava riesa. Vientivetoinen taloutemme kärsii maailmanlaajuisista talousongelmista, kun yhä suurempi osa resursseista kuluu ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen.

Muualla maailmassa asiat ovat paljon huonommin. Monet pienet saarivaltiot kuten Malediivit ovat joutunut asuttamaan kansalaisensa muualle. Australian ja Kalifornian kuivuudet ovat aiheuttaneet alueellisia ongelmia ruoantuotannossa, ja Afrikan lupaava kehitys on kääntynyt jälleen nälänhädäksi. Ilmasto on yleisin syy pakolaisuuteen, ja myös Suomi kantaa kasvavaa vastuuta ilmastopakolaisista. Yhä suurempi osa maailman bruttokansantuotteesta kuluu ilmastonmuutoksesta johtuvien ongelmien ratkaisemiseen. Lajien sukupuuttoaalto kiihtyy edelleen.

Sopeutuvassa tulevaisuudenkuvassa olemme havahtuneet tilanteeseen, mutta liian hitaasti ja liian myöhään. Ilmastonmuutos vaikuttaa edelleen voimakkaasti, mutta lämpenemisen kiihtyminen on saatu pysäytettyä. Pyrimme ottamaan tulevat vaikutukset huomioon kehittämällä uusia viljelylajeja ja -menetelmiä. Tiivistämme asumistiheyttä niin pohjoisessa kuin etelässäkin, jotta voimme sopeutua äärilämpötiloihin pienemmällä energiankulutuksella. Uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa otetaan käyttöön enenevässä määrin, mutta maailman energiantuotanto perustuu edelleen pitkälti öljyyn ja kaasuun. Hiilestä on kuitenkin pääosin luovuttu.

Suomi on sitoutunut täyttämään velvollisuutensa, mutta kieltäytynyt tekemästä yhtään enempää. Emme panosta uusiutuvien kehittämiseen, jossa Kiina on jo muutenkin kirinyt länsimaiden edelle. Ympäristökatastrofit iskevät yhä tiheämmin, ja Yhdistyneet Kansakunnat on luonut niitä varten uuden nopean toiminnan organisaation, joka on keskittynyt nopeaan reagointiin kriisialueilla. Suomi käyttää suuren osan kehitysapuresursseistaan tämän organisaation rahoitukseen. Eläinlajeja häviää yhä normaalia nopeampaan tahtiin, mutta katonopeuden kiihtyminen on hidastunut.

Ennakoivassa maailmassa olemme päässeet sopimukseen toimista joilla ilmastonmuutosta hillitään ja toteuttaneet niitä määrätietoisesti. Suomi on ottanut asiassa edelläkävijän roolin, ja löytänyt uuden vientituotteen ympäristöongelmien ratkaisemisesta. Ilmasto lämpenee edelleen, mutta lämpötilan nousun kiihtyminen on saatu katkaistua. Myös merenpinta nousee nykyistä hitaammin. Suunnitelmana on, että tulvarakennelmat voidaan museoida 2200 -luvulla.

Ilmastopakolaisuus on edelleen suurin syy paeta kotimaasta, mutta lämpötilan nousun hidastuminen luo toivoa siitä, että monelle paluu kotikonnuille on mahdollista viimeistään seuraavien sukupolvien aikana. Suuria ongelmia ja konflikteja esiintyy yhä, mutta yhteistyölle on laaja konsensus. Olemme päättäneet kohdata ongelmat yhdessä ja ratkaista ne.

Mikään näistä ajatusmalleista tuskin toteutuu sellaisenaan. Pikemminkin ne kuvastavat yhteistä tahtotilaamme ja sitä, millaisena näemme osamme ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ratkaisussa. Suomi ei voi yksin muuttaa maailmaa, mutta voimme toimia esimerkkinä ja ennen kaikkea tehdä oman osamme itsemme ja maailman hyväksi.

Yhteistä yllä kuvailluille malleille on se, että kaikissa niissä ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia. 35 vuotta on liian lyhyt aika, jotta sen vaikutukset saataisiin kokonaan eliminoitua. Ongelmien laajuus kuitenkin riippuu täysin siitä, kuinka pitkälle annamme tilanteen kehittyä. Yhteistyö luo toivoa.

Oma kysymyksemme kuuluu: haluammeko olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa? Tulevaisuudesta päätetään nyt!

PS. Mikäli haluat kuulla lisää, haastaa tai kysyä aiheeseen liittyen, ehdokas on tavattavissa Lohjalla tiistaina 24.3. klo 1800 Opus K:ssa Ympäristökorjaamo -tapahtumassa. Paikalla ovat myös Anniina Kostilainen sekä Paula Nordström. Tervetuloa!

PPS. Suosittelen tutustumaan aiheeseen liittyvään dokumenttiin HOME -the movie, joka on vapaasti katsottavissa Youtubessa. Dokumentti on osaltaan vaikuttanut siihen, miksi haluan pyrkiä sinne, missä päätöksiä tehdään.

Mietteitä Suomen Yrittäjien tavoiteohjelmasta

On hienoa, että Suomen Yrittäjiltä tuli laaja tavoiteohjelma seuraavalle hallituskaudelle. Yleisellä tasolla olen monesta asiasta samaa mieltä. Esimerkiksi pyrkimys helpottaa pienten yrittäjien asemaa ”pienet ensin” –ajattelulla, yleinen hallinnon selkeyttäminen ja rakenteiden yksinkertaistaminen ovat erittäin tervetulleita tavoitteita. SY:n jäsenenä ja ehdokkaana en kuitenkaan ole kaikin osin tyytyväinen ohjelmaan. Kritiikkini kohdistuu kolmeen asiaan:




1. Laajemman näkökulman puute
2. Konkretian puuttuminen monessa kohdassa
3. Joidenkin asioiden tuominen esiin tarkoitushakuisesti

Laajemman näkökulman puutteella tarkoitan sitä, että tavoiteohjelmassa on otettu huomioon vain yrittäjien näkökulma. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska kyse on nimenomaan yrittäjien edunvalvontaorganisaatiosta. Yhteiskunta on kuitenkin kokonaisuus, jossa yhteistyöllä on keskeinen merkitys; tavoitteet olisi huomattavasti helpompi saada läpi, mikäli niissä huomioitaisiin paremmin myös työntekijät. Mitä hyötyä uudistuksesta olisi muille kuin yrittäjille? Esimerkiksi perhevapaiden uudistuksella on sekä työntekijää että työnantajaa hyödyttäviä mahdollisuuksia: kustannusten tasaamisella kannustettaisiin monella alalla työntekijän palkkaamista osaamisen, ei vanhempainvapaan kustannusten pelon perusteella.

Kun puhutaan tavoiteohjelmasta, näin ehdokkaana olisi hienoa saada käyttöönsä konkreettisia ehdotuksia. Yksittäinen esimerkki tekstistä: ”On houkuteltava Suomeen työvoimaa muista maista.” Miten tämä käytännössä tehtäisiin, jää hämärän peittoon. Konkretiaa toisi esimerkiksi seuraava: ”Ulkomaalaisen, Suomessa koulutusohjelmasta valmistuneen työnhakulupaa tulee pidentää 12 kuukauteen, jotta varmistetaan hänen todellinen mahdollisuutensa työllistyä Suomessa.”

Twiitissäni ihmettelin Perustulon puuttumista tekstistä: tämä olisi yksi parhaita keinoja tukea freelancer- ja yksinyrittäjiä sekä yrittäjän uraa aloittavia. Sain asiasta yksityisviestin, jossa ohjelman kerrotaan kyllä sivuavan perustuloa kohdassa "on myös sovitettava nykyistä rohkeammin yhteen sosiaaliturvaa ja palkkaa”, mutta tekstissä ei lainkaan ilmene, kuinka tätä tulisi käytännössä edistää. Hienoa, että perustulo on ainakin vaihtoehto!

Tekstissä on myös jonkin verran tarkoitushakuisuutta. Esimerkiksi lause ”Julkiset menot ovat paisuneet kymmenessä vuodessa kestämättömälle lähes 60 prosentin tasolle suhteessa bruttokansantuotteeseen.” on sen verran monimutkainen, että taloustoimittajatkin menevät vipuun. Se saattaa luoda väärän kuvan julkisen sektorin koosta, joka ei siis ole 60%, vaan noin 20% bruttokansantuotteesta.* Yksityisen sektorin menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat yli kolminkertaiset julkiseen sektoriin nähden. Julkisten menojen kasvu johtuu pääasiassa kahdesta asiasta: bruttokansantuotteen dramaattisesta putoamisesta vuonna 2009, sekä talousongelmia seuranneista sosiaali- ja terveysmenojen kasvusta, esimerkiksi esimerkiksi työttömyyskorvauksista. Negatiiviset mielikuvat eivät helpota ratkaisujen löytämistä; tärkeintä olisi saada yksityinen sektori jaloilleen. Se laskisi samalla myös edellä mainittua indikaattoria bruttokansantuotteen nousun ja pienempien suosiaali- ja terveysmenojen myötä.

Tätä kritiikkiä ei tule ottaa ohjelman lyttäyksenä, päinvastoin. On hienoa että ajatuksia nostetaan julkiseen keskusteluun ja hiotaan paremmiksi. Esimerkiksi monet ohjelman mietteet cleantechistä, energiatehokkuudesta ja kasvuyrittäjyydestä ovat erittäin kannatettavia. Nousevan ympäristötietoisuuden myötä cleantech on suuri mahdollisuus Suomen teollisuudelle, ja energiatehokkuus vähentää energian tuontia ja pienentää yritysten kuluja. Globaalissa ja digitalisoituvassa maailmassa yritysten nopea kasvu on mahdollista, mutta siihen on uskallettava panostaa. Haasteet on käännettävä mahdollisuuksiksi.

Toivon, että tämä herättää ajatuksia paitsi yrittäjien edunvalvonnassa, myös liittojen puolella. Entä jos yhdistäisimme voimamme, ja keksisimme näin aluksi yhden asian, jota sekä yrittäjät että työntekijät voisivat ajaa? Suomi nousee yhdessä, tai se ei nouse lainkaan.

*lisää tietoa julkisen ja yksityisen sektorin BKT-osuuksista: http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51/

Kehitysyhteistyöllä on merkitystä

Eduskunnassa esitettiin tänään kehitysyhteistyömäärärahojen pienentämisestä. Leikkauspäätös on askel väärään suuntaan. 15 miljoonaa on todella pieni summa budjetissamme, mutta sillä on suuri merkitys apua tarvitseville.

Monet ihmettelevät kehitysyhteistyön mielekkyyttä, kun kotisuomessakin on heikossa asemassa olevia ihmisiä. Tähän on helppo vastata - auttamalla vielä heikommassa asemassa olevia edes vähän, teemme osaltamme maailmasta vakaamman ja vauraamman. Lopulta tämä on myös Suomen etu. Yli 99% BKT:sta säilyy joka tapauksessa itsellämme.

Joidenkin mielestä kehitysyhteistyö on turhaa, koska se ei poista köyhyyttä kokonaan. Sinänsä relevantti pointti, mutta samalla logiikalla poliisi olisi turha, koska se ei voi estää kaikkia rikoksia tapahtumasta, ja lääkäreitä ei tarvittaisi, koska sairauksia esiintyy heistä huolimatta. Kehitysyhteistyö on tässä mielessä verrannollinen poliisien ja lääkärien tarpeellisuuteen.

Mitä kehitysyhteistyöllä siis saadaan aikaan? Omasta mielestäni tärkein kohde on koulutus. Tällä saralla olemme myös edistyneet erittäin paljon: Esimerkiksi Nepalissa, jonka koulutusta Suomikin tukee, yli 90% lapsista aloittaa nykyisin alakoulun. Kun Suomi aloitti maan koulutusohjelmien tukemisen vuonna 1983, vastaava luku oli reilut 60%.

Kehitysyhteistyöllä autetaan myös alueita sopeutuman ilmastonmuutokseen, rakennetaan toimivia yhteiskuntia sekä autetaan suurimmassa hädässä olevia, kuten Syyrian sodan alta pakenevia ihmisiä.
Monien mielestä pakolaisia tulisi auttaa siellä missä ongelmat ovat. Kehitysyhteistyö toimii juuri näin. Syyrian naapurimaassa Libanonissa on Syyrian pakolaisia pitkälti toista miljoonaa. Tämä maassa, jonka oma väkiluku on noin 4,5 miljoonaa. Tämän lisäksi Libanon on ottanut vastaan satoja tuhansia palestiinalaispakolaisia. 1992–2012 Suomeen saapui yhteensä n. 42 500 pakolaista. Meitä huomattavasti köyhempi maa kantaa siis moninkertaisen taakan meihin verrattuna.

Norja, Ruotsi ja Tanska täyttävät sitoumuksen kehitysyhteistyömäärärahasta, joka on 0,7% maan BKT:sta. Suomen tulisi myös tässä asiassa liittyä Pohjoismaiseen joukkoon.

Päätökset eivät odota.

Ilmasto-ongelma

Meillä on ongelma. Sen nimi on ilmastonmuutos; tarkemmin sanoen ilmaston lämpeneminen, ja erityisesti ihmisen aiheuttama.

Ilmaston lämpeneminen ei enää sinänsä ole uusi asia. Hyvä uutinen on se, että tämä ongelma voidaan ratkaista ennen kuin sen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset ovat peruuttamattomia. Huono uutinen taas on se, ettei päättäjillä vaikuta olevan motivaatiota asiaan.

Ongelman ratkaisu on yksinkertainen: siirtyminen vähähiiliseen tai kokonaan hiilettömään yhteiskuntaan. Muutoksen tulee tapahtua nopeasti, sillä jokainen viivytelty vuosi nostaa siirtymäkustannuksia entisestään. 

Keinoja tähän on monia, mutta ehdottomasti tärkein niistä on fossiilisista polttoaineista luopuminen. Tämän mahdolliset kustannukset ja huoltovarmuuden säilyttäminen ovat fossiilisten polttoaineiden kannattajien suurimpia huolia, ja nämä näkemykset muuttuvat valitettavan hitaasti. Tosiasia on kuitenkin se, että pitkällä aikavälillä uusiutuvaan energiaan siirtyminen nimenomaan säästää rahaa, lisää Suomen huoltovarmuutta ja edistää talouskasvua.

Uusiutuvien energiamuotojen kokonaiskustannukset laskevat koko ajan, ja tuoreimpien arvioiden mukaan ne ovat jo fossiilisia edullisempia. Tällöin mukaan lasketaan mm. ilmastonmuutoksen ja terveysvaikutusten kustannukset sekä työllistävyys. Kansantalouden ja pitkällä tähtäimellä kaikkien lompakon kannalta olisi siis hyvä siirtyä uusiutuviin, vaikka itse sähkön hinta hieman nousisikin: säästöä syntyy pienemmistä veroista ja alhaisemmista terveydenhuoltokustannuksista.

Uusiutuvien huoltovarmuus on omaa luokkaansa. Kaikki fossiiliset polttoaineet turvetta* lukuun ottamatta ovat tuontitavaraa. Ydinvoima mukaan luettuna Suomen energiaomavaraisuus on vain 40 %. Tämä on myös rasite maan taloudelle, sillä puuttuva energia tuodaan Suomeen kivihiilenä, öljynä, maakaasuna, sähkönä tai uraanina. Uusiutuvat ovat puolestaan kotimaisia energialähteitä.

On tärkeää huomata, että uusiutuvat energialähteet tuottavat energiaa hajautetusti. Toisin kuin fossiiliset energiantuotantomuodot tai ydinvoima, ne ovat harvoin yhden suuren tekijän käsissä. Hiilivoimalaa on hankala pystyttä omalle takapihalle, mutta aurinkopaneelit talojen katoilla alkavat olla jo arkipäivää. Energiahuollon pääpelurit eivät luonnollisestikaan halua markkinoiden hajauttamista.

Uusiutuvissa energiamuodoissa on myös ongelmansa. Valmis infrastruktuuri on luotu keskitetyn tuotannon järjestelmille, kun taas uusiutuvien olosuhteista riippuva tuotanto vaatii erilaisia ratkaisuja sähköverkon toimivuudelle, varastoinnille, käytölle ja jakelulle. Uusiutuvien rakentaminen ei ole myöskään vielä niin halpaa, että se olisi järkevää suursijoittajien kannalta. Positiivisista talouden kokonaisvaikutuksista huolimatta keppiä ja porkkanaa hiilidioksidimaksujen ja tukien muodossa tarvitaan vielä jonkin aikaa.

Nämä haasteet ovat samalla loistava mahdollisuus Suomelle. Globaali energiatuotannon murros tarvitsee uusia teknologiaratkaisuja hyvin insinöörivetoisesti. Tässä Suomi on ollut (ja on edelleen) maailman huippua. Olisiko vihdoin aika luoda se todellinen, uusi Nokia? Tai vaikka useampi sellainen?

                     
*turvetta ei luokitella fossiiliseksi polttoaineeksi. Lasken sen itse tähän luokkaan, sillä turve ei uusiudu edes satojen vuosien ajanjaksolla. Lisäksi se on hiilidioksidipäästöiltään lähellä kivihiiltä.

Terve, ammattikorkeakoulu!

Ammattikorkeakouluissa opiskelevilla on haaste: yliopisto-opiskelijoihin verrattuna he eivät saa riittävän tehokkaasti terveyspalveluja. Tiukassa taloustilanteessa resurssien niukkuus on ymmärrettävää, mutta toisaalta koulut eivät myöskään saa lisätä omia resurssejaan opetusviennillä. Näihin epäkohtiin olisi syytä puuttua pikaisesti.

Suomen yhteiskunta perustuu osaamiseen. Opiskelijat, jos ketkä, ovat se pohja, jolle hyvinvointi rakennetaan. Siksi on erityisen tärkeää, että opiskelijoiden oma pohja on kunnossa myös terveydenhuollon osalta. Tässä asiassa opiskelijoiden tulisi mielestäni ehdottomasi olla samalla viivalla.

Omalla kohdallani yliopistomaailma on tutumpi, ja pidin YTHS:n palveluja hyvinä: apua ja neuvoja sai kun niitä tarvitsi. AMK-opiskelijoiden osalta näin ei kuitenkaan ole. Opin Helsingin ja Uudenmaan opiskelijakuntien järjestämässä eduskuntavaaliehdokastilaisuudessa, että he joutuvat tukeutumaan kunnalliseen terveydenhoitoon. Hoidon taso taas vaihtelee paikkakunnalta toiselle, ja moni odottaa vaivansa tai ongelmansa kanssa pitkään. Tämä on selkeä epäkohta, ja ammattikorkeakouluissa opiskelevien terveydenhuolto tulisikin nostaa samalle tasolle kuin yliopisto-opiskelijoilla.

Toinen epäkohta koskee opetusviennin esteitä. On selvää, että korkeakoulujen ensisijaisena tehtävänä on taata laadukas opetus kotimaassa. Tämä ei kuitenkaan saisi olla esteenä muulle toiminnalle.

Nykyisessä taloustilanteessa on ihmeellistä, että opetusta ei voi myydä ulkomaille, mikäli se on oppilaitoksen kannalta mahdollista. Suomalainen koulutus on ulkomailla hyvässä maineessa, ja valtion taholta on jo monta vuotta puhuttu siitä, että siitä halutaan tehdä vientituote. Tämä on ehdottoman kannatettava asia. Tällä hetkellä Suomen laki silti estää tehokkaan koulutusviennin.

Eduskunta voi puuttua molempiin epäkohtiin.