Ilmasto-ongelma

Meillä on ongelma. Sen nimi on ilmastonmuutos; tarkemmin sanoen ilmaston lämpeneminen, ja erityisesti ihmisen aiheuttama.

Ilmaston lämpeneminen ei enää sinänsä ole uusi asia. Hyvä uutinen on se, että tämä ongelma voidaan ratkaista ennen kuin sen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset ovat peruuttamattomia. Huono uutinen taas on se, ettei päättäjillä vaikuta olevan motivaatiota asiaan.

Ongelman ratkaisu on yksinkertainen: siirtyminen vähähiiliseen tai kokonaan hiilettömään yhteiskuntaan. Muutoksen tulee tapahtua nopeasti, sillä jokainen viivytelty vuosi nostaa siirtymäkustannuksia entisestään. 

Keinoja tähän on monia, mutta ehdottomasti tärkein niistä on fossiilisista polttoaineista luopuminen. Tämän mahdolliset kustannukset ja huoltovarmuuden säilyttäminen ovat fossiilisten polttoaineiden kannattajien suurimpia huolia, ja nämä näkemykset muuttuvat valitettavan hitaasti. Tosiasia on kuitenkin se, että pitkällä aikavälillä uusiutuvaan energiaan siirtyminen nimenomaan säästää rahaa, lisää Suomen huoltovarmuutta ja edistää talouskasvua.

Uusiutuvien energiamuotojen kokonaiskustannukset laskevat koko ajan, ja tuoreimpien arvioiden mukaan ne ovat jo fossiilisia edullisempia. Tällöin mukaan lasketaan mm. ilmastonmuutoksen ja terveysvaikutusten kustannukset sekä työllistävyys. Kansantalouden ja pitkällä tähtäimellä kaikkien lompakon kannalta olisi siis hyvä siirtyä uusiutuviin, vaikka itse sähkön hinta hieman nousisikin: säästöä syntyy pienemmistä veroista ja alhaisemmista terveydenhuoltokustannuksista.

Uusiutuvien huoltovarmuus on omaa luokkaansa. Kaikki fossiiliset polttoaineet turvetta* lukuun ottamatta ovat tuontitavaraa. Ydinvoima mukaan luettuna Suomen energiaomavaraisuus on vain 40 %. Tämä on myös rasite maan taloudelle, sillä puuttuva energia tuodaan Suomeen kivihiilenä, öljynä, maakaasuna, sähkönä tai uraanina. Uusiutuvat ovat puolestaan kotimaisia energialähteitä.

On tärkeää huomata, että uusiutuvat energialähteet tuottavat energiaa hajautetusti. Toisin kuin fossiiliset energiantuotantomuodot tai ydinvoima, ne ovat harvoin yhden suuren tekijän käsissä. Hiilivoimalaa on hankala pystyttä omalle takapihalle, mutta aurinkopaneelit talojen katoilla alkavat olla jo arkipäivää. Energiahuollon pääpelurit eivät luonnollisestikaan halua markkinoiden hajauttamista.

Uusiutuvissa energiamuodoissa on myös ongelmansa. Valmis infrastruktuuri on luotu keskitetyn tuotannon järjestelmille, kun taas uusiutuvien olosuhteista riippuva tuotanto vaatii erilaisia ratkaisuja sähköverkon toimivuudelle, varastoinnille, käytölle ja jakelulle. Uusiutuvien rakentaminen ei ole myöskään vielä niin halpaa, että se olisi järkevää suursijoittajien kannalta. Positiivisista talouden kokonaisvaikutuksista huolimatta keppiä ja porkkanaa hiilidioksidimaksujen ja tukien muodossa tarvitaan vielä jonkin aikaa.

Nämä haasteet ovat samalla loistava mahdollisuus Suomelle. Globaali energiatuotannon murros tarvitsee uusia teknologiaratkaisuja hyvin insinöörivetoisesti. Tässä Suomi on ollut (ja on edelleen) maailman huippua. Olisiko vihdoin aika luoda se todellinen, uusi Nokia? Tai vaikka useampi sellainen?

                     
*turvetta ei luokitella fossiiliseksi polttoaineeksi. Lasken sen itse tähän luokkaan, sillä turve ei uusiudu edes satojen vuosien ajanjaksolla. Lisäksi se on hiilidioksidipäästöiltään lähellä kivihiiltä.