Vaihteeksi meillä
Suomessa on normaalilta tuntuva talvi, ainakin hetkellisesti. Samalla lähes
kaikki oma sähköntuotantomme on käytössä ja tuomme suuren osan
sähköstä ulkomailta, lähinnä Ruotsista ja Venäjältä.
Eija-Riitta Korhola ja Mika Koskinen ovat käyttäneet tilannetta
hyväkseen ja syyttävät hyvin suoraan tilanteesta tuulivoimaa.
Kyllä, tuulivoimaa tuotettiin kohtuullisen vähän, reilulla 100MW teholla pienimmillään, ja kaukana nimellistehostaan. Mutta onko tilanne tosiaan vain ja ainoastan tuulivoimasta kiinni?
Ei, ei ole. Tuulivoiman osuus kokonaistuotannosta on alle 2% tällä hetkellä. Tuulivoimaan on investoitu kokonaisuudessaan noin 1,3 miljardia ja tukien osuus on huomattavasti pienempi. Ei siis lopultakaan kovin paljoa, kun se ajoittuu pitkälle ajanjaksolle. Tuet suhteessa sähkön hintaan ovat kieltämättä aiheuttaneet ongelmia, sillä harva uskoi sähkön hinnan laskevan nykyiselle tasolleen. Tosin, ilmeisesti kuluttajan kukkarossa ja teollisuudelle halpa sähkö ja tuet ovat parempi kuin kallis sähkö ilman tukiaisia.
Se mitä Korhola ja Koskinen eivät mainitse, on sähkön alhaisen hinnan laajempi syy: halpa sähkö Ruotsista ja Norjasta. Tuskin hekään haluavat näitä siirtolinjoja poikki, tai estää sähkön tuonnin Suomeen silloin kun se on edullista. Kotimainen tuulivoima vain lienee liian hyvä syntipukki.
Korhola ja Koskinen eivät myöskään ehdota mitään tilalle. Tuskin he sitä mieltä ovat, että sähkö tulee töpselistä, mutta olisi hyvä avata vaihtoehtoja. Käydään niitä siis hieman läpi.
Vesivoimaa ei voida juuri lisätä, ellei haluta suuria ympäristöongelmia samalla.
Ydinvoimaan olemme upottaneet viimeaikoina rahaa moninkertaisesti verrattuna tuulivoimaan; uuden kapasiteetin apu näin pakkasina on kuitenkin ollut täydet 0MW, kuten muinakin päivinä. Epäilemättä OL3 valmistuu jonakin päivänä, maksoi mitä maksoi, ja tämä varmastikin auttaa talvipakkasina. Omia kustannuksiaan se tuskin tulee koskaan kattamaan. Hanhikiven valmistumisesta uskaltaa tuskin kukaan muu kuin Fennovoima sanoa yhtään mitän. Jälkiviisautta, mutta olisiko nämä investoinnit voitu käyttää paremmin?
Ilmeisesti olisimme kaivanneet Korhosen ja Koskisen mielestä lisää fossiilisia. Ongelma on vain niiden päästämä hiilidioksidi, joka on suurin ongelma ilmastonmuutoksen suhteen, sekä terveysvaikutukset. Jos käyttäisimme esimerkiksi hiilivoimaa, käytännössä maksattaisimme sähkölaskumme muilla. Ei kuulosta kovin markkinataloudelta. Tai sitten lisäämme hintaan maksun, joka vastaa sen aiheuttamia kustannuksia, niin ilmaston, ympäristön kuin terveydenkin suhteen. Ei välttämättä ole kauhean kannattavaa enää.
Biomassan ja -kaasun käyttöä voisi varmasti optimoida, ehkä yhdessä uusiutuvien kanssa?
Suomen ja Ruotsin välillä ei ole myöskään riittävästi siirtokapasiteettia, tämän lisäys voisi auttaa tilanteessa jonkin verran.
Muut tuotanto-, varastointi ja jakeluratkaisut, jotka voisivat helpottaa nykyisen kaltaisessa tilanteessa, ovat vielä pienimuotoisia ja pääosin kehityksen alla, mutta myös niiden käyttöä tulisi kehittää ja ne tulisi huomioida kun pohdimme kokonaisuutta. Siirtoyhteyksien parantaminen auttaisi varmasti osaltaan, samoin tuotannon suurempi hajauttaminen.
Ongelma on siis monitahoinen, ja yhden osan lyöminen ilman, että tarkastellaan koko kuviota ei palvele tarkoitusta eikä tarjoa ratkaisua.
