Oikeus, kohtuus ja yrittäjäasiamies

Pienyrittäjillä on ongelma: meiltä puuttuu käytännön edunvalvonta. Suurilla yrityksillä on resursseja lakihenkilöiden palkkaamiseen. Yksityishenkilöillä on kuluttajansuoja. Pienyrittäjillä puolestaan ei juurikaan ole suojaa silloin, kun esimerkiksi hankinta-asioissa kaikki ei menekään kuin Strömsössä. Silloin turvana tulisi olla yrittäjäasiamies.

Pienyrittäjällä on usein valtava tieto- ja osaamispankki oman erikoisalansa suhteen. Mitä taas tulee tukipalveluihin, kuten lakiasioihin, ne on joko hoidettava itse, jätettävä tekemättä tai turvauduttava ammattilaisiin. Usein viimeksi mainittu ei ole mahdollista korkeiden kustannusten vuoksi.

Erityisen haavoittuvainen pienyrittäjä on silloin, kun hänestä pyritään hyötymään lain harmaalla alueella. Esimerkiksi epäeettisesti markkinoidut nettihakemistopalvelut eivät juurikaan hyödytä ketään. Niiden perusteettomista laskuista eroon pääseminen puolestaan vaatii metsästyskoiran sitkeyttä ja karhun rohkeutta. Usein pienyrittäjät eivät jaksa pitkää taistelua, vaan maksavat mitä pyydetään ja pyrkivät unohtamaan asian. Tiedän itsekin näitä tapauksia.

Lailliset perintätoimistot taas saattavat vaatia pienyrittäjiltä satojen eurojen maksuja perintäkirjeen lähettämisestä, jos hänen laskunsa maksaminen on viivästynyt. Tässä ei ole mitään kohtuullista.

Vastaavissa tapauksissa kuluttajan asema on huomattavasti vahvempi. Hänen tukenaan ovat kuluttajansuoja, kuluttajaneuvonta ja viime kädessä kuluttaja-asiamies. Myös pienyrittäjillä tulisi olla parempi suoja epäoikeudenmukaisen toiminnan varalta. On järjetöntä niputtaa kaikki yritykset saman kategoriaan, kun todellisuudessa yhden miehen yritys on resursseiltaan lähempänä kuluttajaa.

Ehdotan, että seuraavan hallituskauden aikana tutkitaan mahdollisuuksia parantaa yksin- ja pienyrittäjien turvaa ja perustetaan erityinen kansallisen yrittäjäasiamiehen virka. Yrittäjäasiamiehen tärkeimmät tehtävät olisivat kuluttaja-asiamiehen tapaan tapauskohtaisten suositusten anto, ennakkotapausten hoito sekä lain toteutumisen valvonta. Myös pienyrittäjä ansaitsee turvaa.

Me ja ilmasto

Ilmasto muuttuu. Kyse ei ole siitä, että ilmaston lämpeneminen tapahtuisi esimerkiksi 20 vuoden päästä tai se olisi ongelma lapsenlapsillemme; se tapahtuu silmiemme edessä juuri nyt.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Dramaattisin esimerkki on jään väheneminen Pohjoisnavalla. NSIDC (National Snow and Ice Data Center) mukaan jään määrä on poikkeuksellisesti saavuttanut huippunsa jo helmikuussa, vaikka sulamisen pitäisi alkaa vasta myöhemmin. Tämä muutos ei enää sisälly normaaliin vaihteluun. Pitkän aikavälin seuranta osoittaa myös sen, että jäiden kokonaismäärä on vähenemässä. Tämän hetkinen jäämäärä on poikkeuksellisen alhainen, mikä ei lupaa hyvää tulevan kesän kehitykselle.

Stanfordin yliopiston tutkijoiden mukaan Kalifornian 2013 kuivuus oli ainakin osittain ilmastonmuutoksen aiheuttama, ja vastaavat tilanteet tulevat olemaan tulevaisuudessa yhä yleisempiä. Bangladesh suunnittelee jo nyt toimenpiteitä merenpinnan nousun, tulvien ja massiivisten joukkoliikkeiden varalta. Australia kuivuu ja kuumenee entisestään). Meriveden lämpeneminen aiheuttaa laajoja korallituhoja. Vastaavia esimerkkejä on lukemattomia.

Kaikki tämä on vasta alkua. Tulevaisuus on kuitenkin avoin, ja siihen voi vielä vaikuttaa. Esitän nyt kolme mahdollista tiivistettyä tulevaisuudenkuvaa vuoteen 2050: passiivisen, sopeutuvan ja ennakoivan. Niiden toteutuminen riippuu täysin omasta poliittisesta tahdostamme.

Passiivisessa versiossa emme pyri hillitsemään ilmastonmuutosta, vaan reagoimme muuttuviin olosuhteisiin sitä mukaa kun ongelmia ilmenee. Suomessa tämä tarkoittaa aluksi parempia satoja ja nopeampaa puustonkasvua. Kohoava maa hillitsee merenpinnan nousun muutoksia, ja Helsinkiin ja muihin suuriin rannikkokaupunkeihin suunnitellaan tulvarakenteita. Lisääntyneistä tuholaisista ja muista tulokaslajeista on tullut vakava riesa. Vientivetoinen taloutemme kärsii maailmanlaajuisista talousongelmista, kun yhä suurempi osa resursseista kuluu ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen.

Muualla maailmassa asiat ovat paljon huonommin. Monet pienet saarivaltiot kuten Malediivit ovat joutunut asuttamaan kansalaisensa muualle. Australian ja Kalifornian kuivuudet ovat aiheuttaneet alueellisia ongelmia ruoantuotannossa, ja Afrikan lupaava kehitys on kääntynyt jälleen nälänhädäksi. Ilmasto on yleisin syy pakolaisuuteen, ja myös Suomi kantaa kasvavaa vastuuta ilmastopakolaisista. Yhä suurempi osa maailman bruttokansantuotteesta kuluu ilmastonmuutoksesta johtuvien ongelmien ratkaisemiseen. Lajien sukupuuttoaalto kiihtyy edelleen.

Sopeutuvassa tulevaisuudenkuvassa olemme havahtuneet tilanteeseen, mutta liian hitaasti ja liian myöhään. Ilmastonmuutos vaikuttaa edelleen voimakkaasti, mutta lämpenemisen kiihtyminen on saatu pysäytettyä. Pyrimme ottamaan tulevat vaikutukset huomioon kehittämällä uusia viljelylajeja ja -menetelmiä. Tiivistämme asumistiheyttä niin pohjoisessa kuin etelässäkin, jotta voimme sopeutua äärilämpötiloihin pienemmällä energiankulutuksella. Uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa otetaan käyttöön enenevässä määrin, mutta maailman energiantuotanto perustuu edelleen pitkälti öljyyn ja kaasuun. Hiilestä on kuitenkin pääosin luovuttu.

Suomi on sitoutunut täyttämään velvollisuutensa, mutta kieltäytynyt tekemästä yhtään enempää. Emme panosta uusiutuvien kehittämiseen, jossa Kiina on jo muutenkin kirinyt länsimaiden edelle. Ympäristökatastrofit iskevät yhä tiheämmin, ja Yhdistyneet Kansakunnat on luonut niitä varten uuden nopean toiminnan organisaation, joka on keskittynyt nopeaan reagointiin kriisialueilla. Suomi käyttää suuren osan kehitysapuresursseistaan tämän organisaation rahoitukseen. Eläinlajeja häviää yhä normaalia nopeampaan tahtiin, mutta katonopeuden kiihtyminen on hidastunut.

Ennakoivassa maailmassa olemme päässeet sopimukseen toimista joilla ilmastonmuutosta hillitään ja toteuttaneet niitä määrätietoisesti. Suomi on ottanut asiassa edelläkävijän roolin, ja löytänyt uuden vientituotteen ympäristöongelmien ratkaisemisesta. Ilmasto lämpenee edelleen, mutta lämpötilan nousun kiihtyminen on saatu katkaistua. Myös merenpinta nousee nykyistä hitaammin. Suunnitelmana on, että tulvarakennelmat voidaan museoida 2200 -luvulla.

Ilmastopakolaisuus on edelleen suurin syy paeta kotimaasta, mutta lämpötilan nousun hidastuminen luo toivoa siitä, että monelle paluu kotikonnuille on mahdollista viimeistään seuraavien sukupolvien aikana. Suuria ongelmia ja konflikteja esiintyy yhä, mutta yhteistyölle on laaja konsensus. Olemme päättäneet kohdata ongelmat yhdessä ja ratkaista ne.

Mikään näistä ajatusmalleista tuskin toteutuu sellaisenaan. Pikemminkin ne kuvastavat yhteistä tahtotilaamme ja sitä, millaisena näemme osamme ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ratkaisussa. Suomi ei voi yksin muuttaa maailmaa, mutta voimme toimia esimerkkinä ja ennen kaikkea tehdä oman osamme itsemme ja maailman hyväksi.

Yhteistä yllä kuvailluille malleille on se, että kaikissa niissä ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia. 35 vuotta on liian lyhyt aika, jotta sen vaikutukset saataisiin kokonaan eliminoitua. Ongelmien laajuus kuitenkin riippuu täysin siitä, kuinka pitkälle annamme tilanteen kehittyä. Yhteistyö luo toivoa.

Oma kysymyksemme kuuluu: haluammeko olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa? Tulevaisuudesta päätetään nyt!

PS. Mikäli haluat kuulla lisää, haastaa tai kysyä aiheeseen liittyen, ehdokas on tavattavissa Lohjalla tiistaina 24.3. klo 1800 Opus K:ssa Ympäristökorjaamo -tapahtumassa. Paikalla ovat myös Anniina Kostilainen sekä Paula Nordström. Tervetuloa!

PPS. Suosittelen tutustumaan aiheeseen liittyvään dokumenttiin HOME -the movie, joka on vapaasti katsottavissa Youtubessa. Dokumentti on osaltaan vaikuttanut siihen, miksi haluan pyrkiä sinne, missä päätöksiä tehdään.

Mietteitä Suomen Yrittäjien tavoiteohjelmasta

On hienoa, että Suomen Yrittäjiltä tuli laaja tavoiteohjelma seuraavalle hallituskaudelle. Yleisellä tasolla olen monesta asiasta samaa mieltä. Esimerkiksi pyrkimys helpottaa pienten yrittäjien asemaa ”pienet ensin” –ajattelulla, yleinen hallinnon selkeyttäminen ja rakenteiden yksinkertaistaminen ovat erittäin tervetulleita tavoitteita. SY:n jäsenenä ja ehdokkaana en kuitenkaan ole kaikin osin tyytyväinen ohjelmaan. Kritiikkini kohdistuu kolmeen asiaan:




1. Laajemman näkökulman puute
2. Konkretian puuttuminen monessa kohdassa
3. Joidenkin asioiden tuominen esiin tarkoitushakuisesti

Laajemman näkökulman puutteella tarkoitan sitä, että tavoiteohjelmassa on otettu huomioon vain yrittäjien näkökulma. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska kyse on nimenomaan yrittäjien edunvalvontaorganisaatiosta. Yhteiskunta on kuitenkin kokonaisuus, jossa yhteistyöllä on keskeinen merkitys; tavoitteet olisi huomattavasti helpompi saada läpi, mikäli niissä huomioitaisiin paremmin myös työntekijät. Mitä hyötyä uudistuksesta olisi muille kuin yrittäjille? Esimerkiksi perhevapaiden uudistuksella on sekä työntekijää että työnantajaa hyödyttäviä mahdollisuuksia: kustannusten tasaamisella kannustettaisiin monella alalla työntekijän palkkaamista osaamisen, ei vanhempainvapaan kustannusten pelon perusteella.

Kun puhutaan tavoiteohjelmasta, näin ehdokkaana olisi hienoa saada käyttöönsä konkreettisia ehdotuksia. Yksittäinen esimerkki tekstistä: ”On houkuteltava Suomeen työvoimaa muista maista.” Miten tämä käytännössä tehtäisiin, jää hämärän peittoon. Konkretiaa toisi esimerkiksi seuraava: ”Ulkomaalaisen, Suomessa koulutusohjelmasta valmistuneen työnhakulupaa tulee pidentää 12 kuukauteen, jotta varmistetaan hänen todellinen mahdollisuutensa työllistyä Suomessa.”

Twiitissäni ihmettelin Perustulon puuttumista tekstistä: tämä olisi yksi parhaita keinoja tukea freelancer- ja yksinyrittäjiä sekä yrittäjän uraa aloittavia. Sain asiasta yksityisviestin, jossa ohjelman kerrotaan kyllä sivuavan perustuloa kohdassa "on myös sovitettava nykyistä rohkeammin yhteen sosiaaliturvaa ja palkkaa”, mutta tekstissä ei lainkaan ilmene, kuinka tätä tulisi käytännössä edistää. Hienoa, että perustulo on ainakin vaihtoehto!

Tekstissä on myös jonkin verran tarkoitushakuisuutta. Esimerkiksi lause ”Julkiset menot ovat paisuneet kymmenessä vuodessa kestämättömälle lähes 60 prosentin tasolle suhteessa bruttokansantuotteeseen.” on sen verran monimutkainen, että taloustoimittajatkin menevät vipuun. Se saattaa luoda väärän kuvan julkisen sektorin koosta, joka ei siis ole 60%, vaan noin 20% bruttokansantuotteesta.* Yksityisen sektorin menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat yli kolminkertaiset julkiseen sektoriin nähden. Julkisten menojen kasvu johtuu pääasiassa kahdesta asiasta: bruttokansantuotteen dramaattisesta putoamisesta vuonna 2009, sekä talousongelmia seuranneista sosiaali- ja terveysmenojen kasvusta, esimerkiksi esimerkiksi työttömyyskorvauksista. Negatiiviset mielikuvat eivät helpota ratkaisujen löytämistä; tärkeintä olisi saada yksityinen sektori jaloilleen. Se laskisi samalla myös edellä mainittua indikaattoria bruttokansantuotteen nousun ja pienempien suosiaali- ja terveysmenojen myötä.

Tätä kritiikkiä ei tule ottaa ohjelman lyttäyksenä, päinvastoin. On hienoa että ajatuksia nostetaan julkiseen keskusteluun ja hiotaan paremmiksi. Esimerkiksi monet ohjelman mietteet cleantechistä, energiatehokkuudesta ja kasvuyrittäjyydestä ovat erittäin kannatettavia. Nousevan ympäristötietoisuuden myötä cleantech on suuri mahdollisuus Suomen teollisuudelle, ja energiatehokkuus vähentää energian tuontia ja pienentää yritysten kuluja. Globaalissa ja digitalisoituvassa maailmassa yritysten nopea kasvu on mahdollista, mutta siihen on uskallettava panostaa. Haasteet on käännettävä mahdollisuuksiksi.

Toivon, että tämä herättää ajatuksia paitsi yrittäjien edunvalvonnassa, myös liittojen puolella. Entä jos yhdistäisimme voimamme, ja keksisimme näin aluksi yhden asian, jota sekä yrittäjät että työntekijät voisivat ajaa? Suomi nousee yhdessä, tai se ei nouse lainkaan.

*lisää tietoa julkisen ja yksityisen sektorin BKT-osuuksista: http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51/