1. Laajemman näkökulman puute
2. Konkretian puuttuminen monessa kohdassa
3. Joidenkin asioiden tuominen esiin tarkoitushakuisesti
Laajemman näkökulman puutteella tarkoitan sitä, että tavoiteohjelmassa on otettu huomioon vain yrittäjien näkökulma. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska kyse on nimenomaan yrittäjien edunvalvontaorganisaatiosta. Yhteiskunta on kuitenkin kokonaisuus, jossa yhteistyöllä on keskeinen merkitys; tavoitteet olisi huomattavasti helpompi saada läpi, mikäli niissä huomioitaisiin paremmin myös työntekijät. Mitä hyötyä uudistuksesta olisi muille kuin yrittäjille? Esimerkiksi perhevapaiden uudistuksella on sekä työntekijää että työnantajaa hyödyttäviä mahdollisuuksia: kustannusten tasaamisella kannustettaisiin monella alalla työntekijän palkkaamista osaamisen, ei vanhempainvapaan kustannusten pelon perusteella.
Kun puhutaan tavoiteohjelmasta, näin ehdokkaana olisi hienoa saada käyttöönsä konkreettisia ehdotuksia. Yksittäinen esimerkki tekstistä: ”On houkuteltava Suomeen työvoimaa muista maista.” Miten tämä käytännössä tehtäisiin, jää hämärän peittoon. Konkretiaa toisi esimerkiksi seuraava: ”Ulkomaalaisen, Suomessa koulutusohjelmasta valmistuneen työnhakulupaa tulee pidentää 12 kuukauteen, jotta varmistetaan hänen todellinen mahdollisuutensa työllistyä Suomessa.”
Twiitissäni ihmettelin Perustulon puuttumista tekstistä: tämä olisi yksi parhaita keinoja tukea freelancer- ja yksinyrittäjiä sekä yrittäjän uraa aloittavia. Sain asiasta yksityisviestin, jossa ohjelman kerrotaan kyllä sivuavan perustuloa kohdassa "on myös sovitettava nykyistä rohkeammin yhteen sosiaaliturvaa ja palkkaa”, mutta tekstissä ei lainkaan ilmene, kuinka tätä tulisi käytännössä edistää. Hienoa, että perustulo on ainakin vaihtoehto!
Tekstissä on myös jonkin verran tarkoitushakuisuutta. Esimerkiksi lause ”Julkiset menot ovat paisuneet kymmenessä vuodessa kestämättömälle lähes 60 prosentin tasolle suhteessa bruttokansantuotteeseen.” on sen verran monimutkainen, että taloustoimittajatkin menevät vipuun. Se saattaa luoda väärän kuvan julkisen sektorin koosta, joka ei siis ole 60%, vaan noin 20% bruttokansantuotteesta.* Yksityisen sektorin menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat yli kolminkertaiset julkiseen sektoriin nähden. Julkisten menojen kasvu johtuu pääasiassa kahdesta asiasta: bruttokansantuotteen dramaattisesta putoamisesta vuonna 2009, sekä talousongelmia seuranneista sosiaali- ja terveysmenojen kasvusta, esimerkiksi esimerkiksi työttömyyskorvauksista. Negatiiviset mielikuvat eivät helpota ratkaisujen löytämistä; tärkeintä olisi saada yksityinen sektori jaloilleen. Se laskisi samalla myös edellä mainittua indikaattoria bruttokansantuotteen nousun ja pienempien suosiaali- ja terveysmenojen myötä.
Tätä kritiikkiä ei tule ottaa ohjelman lyttäyksenä, päinvastoin. On hienoa että ajatuksia nostetaan julkiseen keskusteluun ja hiotaan paremmiksi. Esimerkiksi monet ohjelman mietteet cleantechistä, energiatehokkuudesta ja kasvuyrittäjyydestä ovat erittäin kannatettavia. Nousevan ympäristötietoisuuden myötä cleantech on suuri mahdollisuus Suomen teollisuudelle, ja energiatehokkuus vähentää energian tuontia ja pienentää yritysten kuluja. Globaalissa ja digitalisoituvassa maailmassa yritysten nopea kasvu on mahdollista, mutta siihen on uskallettava panostaa. Haasteet on käännettävä mahdollisuuksiksi.
Toivon, että tämä herättää ajatuksia paitsi yrittäjien edunvalvonnassa, myös liittojen puolella. Entä jos yhdistäisimme voimamme, ja keksisimme näin aluksi yhden asian, jota sekä yrittäjät että työntekijät voisivat ajaa? Suomi nousee yhdessä, tai se ei nouse lainkaan.
*lisää tietoa julkisen ja yksityisen sektorin BKT-osuuksista: http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti