Me ja ilmasto

Ilmasto muuttuu. Kyse ei ole siitä, että ilmaston lämpeneminen tapahtuisi esimerkiksi 20 vuoden päästä tai se olisi ongelma lapsenlapsillemme; se tapahtuu silmiemme edessä juuri nyt.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Dramaattisin esimerkki on jään väheneminen Pohjoisnavalla. NSIDC (National Snow and Ice Data Center) mukaan jään määrä on poikkeuksellisesti saavuttanut huippunsa jo helmikuussa, vaikka sulamisen pitäisi alkaa vasta myöhemmin. Tämä muutos ei enää sisälly normaaliin vaihteluun. Pitkän aikavälin seuranta osoittaa myös sen, että jäiden kokonaismäärä on vähenemässä. Tämän hetkinen jäämäärä on poikkeuksellisen alhainen, mikä ei lupaa hyvää tulevan kesän kehitykselle.

Stanfordin yliopiston tutkijoiden mukaan Kalifornian 2013 kuivuus oli ainakin osittain ilmastonmuutoksen aiheuttama, ja vastaavat tilanteet tulevat olemaan tulevaisuudessa yhä yleisempiä. Bangladesh suunnittelee jo nyt toimenpiteitä merenpinnan nousun, tulvien ja massiivisten joukkoliikkeiden varalta. Australia kuivuu ja kuumenee entisestään). Meriveden lämpeneminen aiheuttaa laajoja korallituhoja. Vastaavia esimerkkejä on lukemattomia.

Kaikki tämä on vasta alkua. Tulevaisuus on kuitenkin avoin, ja siihen voi vielä vaikuttaa. Esitän nyt kolme mahdollista tiivistettyä tulevaisuudenkuvaa vuoteen 2050: passiivisen, sopeutuvan ja ennakoivan. Niiden toteutuminen riippuu täysin omasta poliittisesta tahdostamme.

Passiivisessa versiossa emme pyri hillitsemään ilmastonmuutosta, vaan reagoimme muuttuviin olosuhteisiin sitä mukaa kun ongelmia ilmenee. Suomessa tämä tarkoittaa aluksi parempia satoja ja nopeampaa puustonkasvua. Kohoava maa hillitsee merenpinnan nousun muutoksia, ja Helsinkiin ja muihin suuriin rannikkokaupunkeihin suunnitellaan tulvarakenteita. Lisääntyneistä tuholaisista ja muista tulokaslajeista on tullut vakava riesa. Vientivetoinen taloutemme kärsii maailmanlaajuisista talousongelmista, kun yhä suurempi osa resursseista kuluu ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen.

Muualla maailmassa asiat ovat paljon huonommin. Monet pienet saarivaltiot kuten Malediivit ovat joutunut asuttamaan kansalaisensa muualle. Australian ja Kalifornian kuivuudet ovat aiheuttaneet alueellisia ongelmia ruoantuotannossa, ja Afrikan lupaava kehitys on kääntynyt jälleen nälänhädäksi. Ilmasto on yleisin syy pakolaisuuteen, ja myös Suomi kantaa kasvavaa vastuuta ilmastopakolaisista. Yhä suurempi osa maailman bruttokansantuotteesta kuluu ilmastonmuutoksesta johtuvien ongelmien ratkaisemiseen. Lajien sukupuuttoaalto kiihtyy edelleen.

Sopeutuvassa tulevaisuudenkuvassa olemme havahtuneet tilanteeseen, mutta liian hitaasti ja liian myöhään. Ilmastonmuutos vaikuttaa edelleen voimakkaasti, mutta lämpenemisen kiihtyminen on saatu pysäytettyä. Pyrimme ottamaan tulevat vaikutukset huomioon kehittämällä uusia viljelylajeja ja -menetelmiä. Tiivistämme asumistiheyttä niin pohjoisessa kuin etelässäkin, jotta voimme sopeutua äärilämpötiloihin pienemmällä energiankulutuksella. Uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa otetaan käyttöön enenevässä määrin, mutta maailman energiantuotanto perustuu edelleen pitkälti öljyyn ja kaasuun. Hiilestä on kuitenkin pääosin luovuttu.

Suomi on sitoutunut täyttämään velvollisuutensa, mutta kieltäytynyt tekemästä yhtään enempää. Emme panosta uusiutuvien kehittämiseen, jossa Kiina on jo muutenkin kirinyt länsimaiden edelle. Ympäristökatastrofit iskevät yhä tiheämmin, ja Yhdistyneet Kansakunnat on luonut niitä varten uuden nopean toiminnan organisaation, joka on keskittynyt nopeaan reagointiin kriisialueilla. Suomi käyttää suuren osan kehitysapuresursseistaan tämän organisaation rahoitukseen. Eläinlajeja häviää yhä normaalia nopeampaan tahtiin, mutta katonopeuden kiihtyminen on hidastunut.

Ennakoivassa maailmassa olemme päässeet sopimukseen toimista joilla ilmastonmuutosta hillitään ja toteuttaneet niitä määrätietoisesti. Suomi on ottanut asiassa edelläkävijän roolin, ja löytänyt uuden vientituotteen ympäristöongelmien ratkaisemisesta. Ilmasto lämpenee edelleen, mutta lämpötilan nousun kiihtyminen on saatu katkaistua. Myös merenpinta nousee nykyistä hitaammin. Suunnitelmana on, että tulvarakennelmat voidaan museoida 2200 -luvulla.

Ilmastopakolaisuus on edelleen suurin syy paeta kotimaasta, mutta lämpötilan nousun hidastuminen luo toivoa siitä, että monelle paluu kotikonnuille on mahdollista viimeistään seuraavien sukupolvien aikana. Suuria ongelmia ja konflikteja esiintyy yhä, mutta yhteistyölle on laaja konsensus. Olemme päättäneet kohdata ongelmat yhdessä ja ratkaista ne.

Mikään näistä ajatusmalleista tuskin toteutuu sellaisenaan. Pikemminkin ne kuvastavat yhteistä tahtotilaamme ja sitä, millaisena näemme osamme ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ratkaisussa. Suomi ei voi yksin muuttaa maailmaa, mutta voimme toimia esimerkkinä ja ennen kaikkea tehdä oman osamme itsemme ja maailman hyväksi.

Yhteistä yllä kuvailluille malleille on se, että kaikissa niissä ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia. 35 vuotta on liian lyhyt aika, jotta sen vaikutukset saataisiin kokonaan eliminoitua. Ongelmien laajuus kuitenkin riippuu täysin siitä, kuinka pitkälle annamme tilanteen kehittyä. Yhteistyö luo toivoa.

Oma kysymyksemme kuuluu: haluammeko olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa? Tulevaisuudesta päätetään nyt!

PS. Mikäli haluat kuulla lisää, haastaa tai kysyä aiheeseen liittyen, ehdokas on tavattavissa Lohjalla tiistaina 24.3. klo 1800 Opus K:ssa Ympäristökorjaamo -tapahtumassa. Paikalla ovat myös Anniina Kostilainen sekä Paula Nordström. Tervetuloa!

PPS. Suosittelen tutustumaan aiheeseen liittyvään dokumenttiin HOME -the movie, joka on vapaasti katsottavissa Youtubessa. Dokumentti on osaltaan vaikuttanut siihen, miksi haluan pyrkiä sinne, missä päätöksiä tehdään.