Bill McKibbenin artikkeli Rolling Stones –lehdessä herätti
huomiota kesällä 2012. Artikkelin voi tiivistää seuraavasti: jos
haluamme että ilmasto ei lämpene kahta astetta enempää, voimme
polttaa vain pienen osan fossiilisia energiamuotoja tuottavien
yhtiöiden hiilivarannoista.
Tämä aiheuttaa suuren ongelman eläkerahastoille. Mikäli yhtiön
arvo muodostuu suureksi osaksi fossiilisten energiamuotojen
varannoista joita ei voi käyttää, sen arvossa on ilmaa. Puhutaan
hiilikuplasta. Moni eläkerahasto on sijoittanut juuri näihin
yhtiöihin.
Ongelma on kaksijakoinen. Meidän tavallisten ihmisten
eläkemaksuja sijoitetaan yhtiöihin, jotka suurelta osalta
perustavat liiketoimintansa fossiilisiin energiamuotoihin ja ovat
siten osasyyllisiä ilmastonmuutokseen. Toisaalta, jos eläkerahat
ovat kiinni arvoaan menettävissä yrityksissä (ja haluamme pitää
ilmaston lämpenemisen edes jossain määrin turvallisissa rajoissa),
se tarkoittaa pienempiä eläkkeitä.
Tuuli on kääntymässä. Hiilikupla tiedostetaan yhä useammassa
pankissa ja eläkelaitoksessa ja se otetaan vakavasti. Myös monet
muut tahot, kuten kansainväliset yliopistot ja yksityiset
sijoittajat ovat ilmoittaneet siirtävänsä varansa pois
fossiilienergiayhtiöistä. Liikettä on kutsuttu maailman nopeimmin
leviäväksi. Myös yksittäiset vaikuttajat, kuten Desmond Tutu,
ovat tukeneet hanketta: "Ei ole järkevää sijoittaa
yrityksiin, jotka vaarantavat tulevaisuutemme.”*
Yritysten näkökulmasta on suorastaan ihmeellistä, kuinka vähän
niiden edustajat ovat huolissaan tilanteesta. Joko he luottavat
lobbausvoimaansa tai siihen, että teknologia korjaa ongelman. Mene
ja tiedä.
Vaikuttaisi siltä, että olemme puun ja kuoren välissä: joko
kärsimme ilmastonmuutoksesta tai eläketason laskusta. Tämä ei ole
kuitenkaan koko totuus, sillä teknologia näyttää kuin näyttääkin
tulevan apuun. Erilaiset uusiutuvat energiamuodot,
energiansäästömahdollisuudet ja älykäs energiaverkko ovat
raivaamassa tietään yhteiskuntaan. Osa näistä on jo todellisuutta
monessa maassa. Tuoreen Climate Action Networkin tilaaman tutkimuksen
mukaan näitä keinoja käyttämällä säästäisimme vuodesta 2050
eteenpäin 500 miljardia dollaria vuodessa ja ehkäisisimme yli miljoonan
ihmisen kuoleman. Vaikka tutkimukseen kannattaa suhtautua
varauksella, se antaa paljon ajattelemisen aihetta.
Monet näkevät hiilipesurit, hiilikeräimet ja vastaavat laitteet
ongelman ratkaisuna. Jos ne saadaan avuksemme, hyvä. Se helpottaa
tilannetta. Mielestäni ne voi kuitenkin samaistaa oireiden
hallintaan itse sairauden parantamisen sijaan. Edellinen johtaa
helposti “too little too late” – tilanteeseen.
Yhteiskuntamme tulee muuttumaan sekä globaalilla että lokaalilla
tasolla. Haluammeko ottaa tilanteen haltuun, vai muuttua vasta kun on
pakko? Päätökset eivät odota.
*
“It makes no sense to invest in companies that undermine our
future.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti