maanantai 22. lokakuuta 2012

Hallintoa ruohonjuurille

Lähidemokratiasta on puhuttu paljon Raaseporissa, ja siitä on haluttu (osa)ratkaisua kaupunkia vaivaavaan sulkeutuneisuuteen. Vaikka tie toimivaan malliin on pitkä, on vähintäänkin sen kokeileminen mielestäni paikallaan. Mutta muutos ei tapahdu yössä, vaikka kuinka vaalit olisivat, vaan sen eteen on tehtävä työtä niin valtuustossa kuin ruohonjuuren tasolla.

Mitä lähidemokratialla käytännössä tarkoitetaan? Sille ei ole vakiintunutta määritelmää, mutta monissa selvityksissä ja tutkimuksissa painotetaan vallan jakamista kuntaa pienempiin alueisiin. Raaseporissa tämä tarkoittaisi paitsi vanhoja keskuksia - Tammisaarta, Karjaata ja Pohjaa - myös vanhoja kyliä, kuten Mustiota, Tenholaa, Billnäsiä ja Fiskarsia muiden muassa. Haluaako kaupunki jakaa valtaansa, on taas eri asia, mutta kaupunkilaisilla on oikeus sitä vaatia.

Mitä tulee tarkempiin yksityiskohtiin, esitykset hajoavat kahvikupin ääressä järjestettävistä keskustelutilaisuuksista minikuntiin, joilla olisi oma rajoitettu verotusoikeutensa. Käytännössä toteutukset lienevät jotakin tältä väliltä.

Omasta mielestäni ensimmäisenä askeleena tulisi järjestää Raaseporin kaupungille virka, jonka haltijan tehtävänä on toimia yhdyshenkilönä kaupunginhallituksen/valtuuston sekä kylien välillä. Hän tiedottaisi kylien tarpeita, ongelmia ja ehdotuksia istunnoissa ja kokouksissa sekä välittäisi tietoa kyläyhdistyksille ja –järjestöille. Tehtävään kuuluu myös lähidemokratian jatkokehitys. Tämä olisi nopea tapa ”tehdä jotain”, halutessa viran voi laittaa hakuun vaikka huomenna.

Seuraavaksi tulisi saada kyläyhteisöt ja –järjestöt aktiivisemmin toimimaan yhdessä ja luomaan heille omaa toimintapohjaa. Sen ei tarvitse olla kaikissa kylissä ja alueilla samanlainen, mutta jotta yhteistoiminta toimii, tulisi heillä olla kullakin oma edustajansa, mieluiten kyläläisten vapaasti valitsema. Tämä mahdollistaisi tiedon ja kokeilun siirtymisen myös horisontaalisti, jolloin toiminta on helpommin hallittavissa laajassa mittakaavassa ja yhteistoiminta on helpompaa.

Lopulta kylille ja alueille tulisi saada myös todellista omaa päätäntä ja budjettivaltaa. Osan kunnan toiminnoista voisi siis antaa kylien itsensä järjestää jolloin ne olisivat ”kylän omia”.

Ylläesitetyt ”askeleet” ovat tarkoituksella hyvin epämääräisiä ja suuntaa-antavia. Demokratiakehityksen ei saisi syntyä määräämällä, vaan kehittymällä yhteistyön tuloksena. Ehdottomasti tärkeintä on, että kunnan ylemmät toimielimet eivät tarkoituksella torppaa ideoita ja asioita, vaan kaikesta on voitava keskustella.
 
Miksi näin tulisi tehdä? Ensimmäinen syy on tietysti yhteisöllisyys, sosiaalisuus ja demokraattisuus. Mitä lähempänä päätöksiä voidaan tehdä, sitä enemmän ne ovat ihmisten omia. Se on ”oikein” tehdä. Toinen, käytännöllisempi syy on taloudellisuus. Ihmiset, joiden tarpeisiin pyritään vastaamaan, tietävät todennäköisesti paremmin, mitkä toimenpiteet auttavat heitä parhaiten. Onko tarpeellisempaa järjestää uusi auto- vai pyörätie? Vapaaehtoisuuteen ja kansalaisvaikuttamiseen perustuva hallinnointi on myös edullisempaa toteuttaa. Kolmanneksi, järjestäytyneemmät kyläyhteisöt toimivat paremmin keskusvallan vastapainona. usean kylän ja niiden takana seisovien tuhansien kuntalaisten sana painaa valtuustossa ja hallituksessa paljon enemmän kuin yhden tai muutaman ihmisen tekemä valitus.
 
Miten asiassa tulisi edetä. Se on meidän, kuntalaisten, päätettävissä. Mutta jälkeä syntyy vain tekemällä. Alla linkkejä muutamaan selvitykseen ja ideariiheen. Kerro minulle, mikä niistä sopii sinulle?
 
 
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti