Raasepori vain valituille?

Pitää nostaa hattua kaupungin johdolle ja vielä hetken vallassa olleelle valtuustolle, sen verran uskomaton suoritus on ollut kyseessä. Kaupunki, jolla on periaatteessa kaikki valtit käsissään hyvään elämään, on jollain keinolla onnistunut tekemään itsestään ihmisten mielikuvissa, osin myös käytännössä, itsestään luotaantyöntävän. Miten tämä on onnistunut?

Käännös on tapahtunut viime aikoina, mutta tilanne on muhinut jo useita vuosia. Huono, läpinäkymätön päätöksenteko, oman porukan edunajo kokonaisuuden kustannuksella, nurkkakuntaisuus… ja mikä tärkeintä, näiden asioiden puolustaminen. Viimeksi lauantaina Länsi-Uusimaa –lehdessä kaupunginjohtaja toteaa, kuinka on syytä miettiä keitä tänne halutaan. Ilmeisesti sikajuhliin osallistuvia ja jahtien omistajia ainakin. Mielellään ruotsinkielisiä tietysti, suomalaisten integroituminen kun on näemmä ongelma.

Tämä ei tietenkään kuvasta kaupungin todellista tilaa tai asukkaiden enemmistöä, ruotsinkielistenkään, vaan tässä tapauksessa ainoastaan yhden henkilön mielipidettä. Hän on kuitenkin kaupunkimme johtaja ja sen äänitorvi. Mutta mitä muuta kaupungistamme on kuulunut viimeaikoina?

Ruukkiasunnot on ollut otsikoissa useasti, kertomassa kaupunkimme päätöksenteosta. Lapsilta viedään jouluateriat. Alueella irtisanotaan väkeä ja haetaan erityisrahoitusta valtiolta paikkaamaan tilannetta. Talous on kuralla pääosin huonosta hallinnosta johtuen, samaan aikaan sanotaan että ”palvelut ovat liian hyviä”. Alueella tehdään käsittämättömiä kaavaehdotuksia.

Onko ihme että Raasepori ei kuulosta kovin houkuttelevalta? Asialle pitäisi tehdä jotain, mutta johtajiemme mielestä keskinäinen riitely menee yhteisten asioiden edelle, monen hallituksen jäsenen ja valtuutetun levittäessä käsiään: ”mutta kun noi”.

Kehotan kaikkia kertomaan omille valtuutetuilleen, mieluusti henkilökohtaisesti, että asiaan tulee saada muutos. Tehdään päätökset avoimesti, niin ei voida enää vetäytyä ”mutta kun noi” -sanojen taakse. Jos kaupunki ei voi, tehdään itse. Ei kaupunkilaisten tarvitse alistua päätöksentekijöiden armoille, siitä huolimatta että olemme itse heidän valtaan äänestäneet.

Voimme aloittaa vaikka koululaisten jouluruoasta. Olemme pohtineet mallia rahoittaa koulun joulupäivällinen vapaaehtoisesti. Tästä lisää seuraavasta kirjoituksessa, kunhan yksityiskohdat ovat tarkentuneet. Ja mitä jos kertoisimme päättäjillemme, että jos kerran he ovat hoitaneet taloutta niin huonosti, ettei lapsille voi joulupäivällistä tarjota, voisimme karsia samalla myös heidän joulupäivällisensä? Kyseessä on toki lähinnä symbolinen ele, ei tuolla säästöllä kunnan taloutta pelasteta, mutta joskus asioita on tehtävä esimerkin kautta.