Vihreiden puheenjohtaja (ja hieman feminismiä)

Kuva: Vihreät

Aivan ensiksi, onnea tuoreelle puheenjohtajallemme Touko Aallolle. Kuten julkisestikin ennen äänestystä kerroin, hän oli omasta mielestäni paras henkilö tälle paikalle nykyisessä tilanteessa. Touko hallitsee asiat, joissa Vihreät ovat perinteisesti nähty heikkoina: talous ja terveys, jotka ovat olleet aikaisemmin Kokoomuksen ja Keskustan, sekä SDP:n pelikenttää. Jos ja kun haluamme haastaa vallitsevia käsityksiä ja vaikuttaa muutenkin kuin ympäristöministerin näkökulmasta, meidän tulee ottaa nämä alueet haltuun. Siksi Touko.


Ei pahaksi ole myöskään Toukon hyvä esiintyminen, joka varmasti vielä kehittyy nykyisen tehtävän myötä, aivan kuten Ville Niinistölläkin kävi.

Osa on varmasti pettyneitä, koska oma suosikki ei yltänyt voittoon, vaikka sen eteen oli tehty paljon töitä. Muutamia kirpeitäkin näkemyksiä on esitetty. On kuitenkin selvää, että suuri enemmistö jäsenistä seisoo Toukon takana. Ja kuten hän valintapuheessaan useasti toisti: yhdessä. Yhteen hiileen (öö, tuulimyllyyn?) puhaltaminen on vahvuutemme. Meidän tulee tukea Toukoa, jotta voimme lunastaa kannatuksemme ensin maakuntavaaleissa ja sitten eduskuntavaaleissa. Hän on ansainnut tämän mahdollisuuden omalla työllään ja näkemyksillään.

Feminismi ja tasa-arvo ei kuollut Toukon valinnan myötä, vaan se elää ja voi hyvin, kenties paremmin kuin koskaan. Tuskin kukaan ajattelee, että joku vihreistä miehistä (tai naisista tai muistakaan, sen puoleen) ei ajaisi kaikkia osallistavaa yhteiskuntaa vain siksi, mitä löytyy tai on löytymättä housuista. Tämä asia ei muuttunut piiruakaan Toukon valinnan myötä.

Toukon sanoin: ” Meidän pitää miettiä, miten pystymme parhaalla mahdollisella tavalla yhdessä toimimaan.”